Painettu lehti rakentaa yhteisöjä

huhtikuu 2011 | Teksti: Tiina Parikka

Vuosien spekuloinnin jälkeen painettu lehti on vihdoin vapautettu kuolemantuomiosta. Paperinen lehti elää ja säilyttää paikkansa sähköisten kanavien rinnalla.

– Lukijat ovat toki muuttuneet paljon. Muutoksen kahtena moottorina voidaan pitää ensinnäkin digitalisoitumisen vauhdittamaa murrosta 1980-luvulta lähtien ja toisaalta painettujen tuotteiden mahdollisuuksien lisääntymistä, aikakausjournalismin professori Maija Töyry (*1) sanoo.

Painettu lehti on konkreettinen tavara, joka kolahtaa postiluukusta tai ilmestyy työpöydälle. Töyryn mukaan yksi painetun lehden merkittävä etu on se, että sähköisessä mediassa ei samalla tavoin voida rakentaa yleisöjä.

– Heterogeenisiä ryhmiä on vaikea tavoittaa verkossa. Minusta hyvä esimerkki on Aalto-yliopiston opiskelijoiden lehti Aino. Eri kanavavaihtoehdoista opiskelijat päätyivät toteuttamaan painetun aikakauslehden, jonka kautta kolmen yliopiston muodostaman Aallon opiskelijat tavoitetaan, Töyry kertoo.

Toki uudet kanavat tulevat vaikuttamaan myös painettuun lehteen. Jo nyt painetuissa lehdissä pyritään visuaalisin keinoin hyödyntämään verkolle ominaista päällekkäisyyttä. Tätä tekniikkaa on hyödynnetty myös tässä jutussa. Leipätekstistä on nostettu sanoja, joiden ympärille on rakennettu laajennettua taustatietoa.

– Verkko on tuonut lehtityöhön myös läpinäkyvyyttä. Itse työ ja sen vaiheet tuodaan avoimesti esille. Miten tämä juttu syntyi? Töyry sanoo.

Omat erityispiirteet esiin

Maija Töyry toivoisi, että verkon myötä painetuissa lehdissä opittaisiin hyödyntämään enemmän niiden erityismahdollisuuksia verkon ominaisuuksien matkimisen lisäksi. Ensin uusien kanavien on kuitenkin löydettävä oma, selkeä roolinsa.

– Ensimmäiset elokuvatkin olivat teatteriesitysten kuvauksia. Kunhan sähköisissä medioissa on löydetty omat, niille ominaiset ratkaisut, painettu lehti vanhana tuotteena voi lähteä kehittymään omaan suuntaansa.

Töyryn mielestä painetun lehden materiaalin antamia mahdollisuuksia voisi hyödyntää paljon enemmän.

– Paperivalinnoilla, lehden koolla (*2), muodolla, kolmiulotteisuudella ja muilla formaalin rikkovilla tekijöillä päästäisiin paljon yksilöllisempiin tuotteisiin. Painetussa lehdessähän nyt voi olla vaikka reikä keskellä!

Lehtikohtaisen erottuvuuden lisäksi painetusta lehdestä voidaan tehdä myös personoituja kappaleita. Nykytekniikan avulla se ei edes ole kustannuksena ylivoimainen.

– Jokaiselle lukijalle voidaan halutessa räätälöidä oma lehti. Käytännössä tätä on hyödynnetty esimerkiksi tilattavissa lehdissä niin, että tilaajille lähetetyissä lehdissä ja irtomyyntiin menevissä lehdissä on käytetty eri kantta (*3), Töyry havainnollistaa.

Hän toivoo, että kilpailun kiristyminen herättäisi lehdentekijät pohtimaan yksilöllisempiä ratkaisuja ja muutenkin pakottaisi miettimään lehtien merkitystä tarkemmin.

– Suomessa on tyypillisesti pohdittu lehtiä sisältölähtöisesti lehden tavoitteiden sijasta.

Laatu vaatii suunnitelmallisuutta

– Lehtiä pitäisi pohtia enemmän toimintakonseptina. Toimituksen toiminnassa ja tehtävänjaossa ei useinkaan mietitä, ketä varten työtä tehdään, Töyry harmittelee.

Tässä monet yleisaikakauslehdet saisivat hänen mielestään ottaa mallia asiakaslehdistä, joissa tavoitteet ja lukijakunnat on tarkasti määritelty.

– Tavoitteiden toteuttaminen (*4) asiakaslehdissä on hyvin vaikeaa.

– Konseptointi on vielä sellaista hiljaista tietoa, jota ei ole yleisesti tunnustettu osaksi lehdentekijöiden ammattitaitoa. Tämän tiedon levittämisessä ja tuomisessa käytäntöihin yliopistolla on tärkeä rooli, Töyry sanoo.

Toimintakonsepteista ollaan hänen mukaansa siirtymässä palvelukonsepteihin, joissa lukijoita tarkastellaan yhteisönä tai yleisönä, jonka huomiota tavoitellaan.

– Sähköiset välineet ovat laajentaneet lehtibrandia. Nyt pitää miettiä entistä tarkemmin, missä ja miten yleisöä tavoitellaan? Viestintäpaletti rakentuu kysymysten ympärille: Mikä tehtävä, mikä yleisö, mikä kanava? Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole, vaan jokaisen organisaation tulee miettiä prioriteettejään.

Suoralta kädeltä ei kuitenkaan kannata sännätä kaikkiin uusiin tomintamahdollisuuksiin ja hylätä vanhoja.

– Vanhojen tuotteiden tai välineiden lakkauttamisessa kannattaa muistaa, että yleisö ei siirry automaattisesti esimerkiksi paperisesta lehdestä verkkoon.

Sisältöjen konseptoinnissa Töyryä ärsyttää lehtien samankaltaisuus.

– Juttutyyppejä mietitään todella vähän. Jos nyt päätetään tehdä vaikka henkilöjuttu, sehän voi käsittää ihan mitä tahansa. Pitää tehdä paljon tarkempi käsikirjoitus, Töyry vaatii.

Laadukkaan lehden toteuttaminen vaatii taakseen ammattitaitoista väkeä ja uusia innovaatioita.

– Pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle eikä vain ratkaista asioita niin kuin muillakin on tapana tehdä.

Oikeastaan Maija Töyry ei ymmärrä median tulevaisuudesta vouhkaamista. Tutkitusti ihmiset käyttävät median kuluttamiseen vuosi vuodelta enemmän ­aikaa ja rahaa.

– Tietenkin välineitä on koko ajan enemmän. Menestyminen vaatii erottumista massasta.

Lehtien lukeminen on entistä enemmän selaamista ja vähemmän pysähtymistä. Visuaalisuuden merkitys siis korostuu.

– Toimitus ja kuvat valmistuivat pitkään eri putkissa. Sitten taittajaparka yritti saada niistä kokoon edes jonkinlaisen kokonaisuuden (*5), Töyry harmittelee.

– Kaikki lähtee lukijoiden ymmärtämisestä. Tämä vaatii kuitenkin mielikuvitusta ja oivaltamista, koska lukijoilta ei voi kysyä, mitä he haluaisivat. He eivät osaa kuvitella sellaista, mitä eivät ole jo saaneet.

Tarinat eivät sovi verkkoon

Toimitustyö on aina perustunut tarinoiden kertomiseen. Ennen lennätintä (*6) ei uutista juttutyyppinä tunnettu lainkaan, oli pelkkiä tarinoita.

– Pelkistäen ihmisellä on kaksi perustarvetta, joiden ympärille lehtien rakentaminen perustuu. Toinen on tarve oman identiteetin säilyttämisestä ja toinen tarve silti kuulua ryhmään. Lehtien tarkoituksena on välittää ihmiselle viestiä identiteettisyyden hyväksynnästä ja samanaikaisesti suoltaa tietoa, millaisena olet hyväksytty tiettyyn ryhmään, Töyry selittää.

Ihmisten kautta kertominen on tehokkaampaa myös siksi, että kertomukset jäävät paremmin mieleen kuin yksittäinen asia uutistulvassa.

– Tällaisia stooreja kukaan ei kuitenkaan lue verkosta. Kun tablettitietokoneet (*7) yleistyvät, tähän saattaa tulla muutos, koska ne ovat lukuominaisuuksiltaan miellyttäviä välineitä, Töyry arvelee.

– Tablettitietokoneiden lehtien ansaintalogiikka on kuitenkin vielä niin vaiheessa, että on vaikea sanoa, miten ne tulevat vaikuttamaan aikakausjournalismiin.

Ammatti- ja järjestölehtien oma maailma

Maija Töyry ei muutenkaan lähtisi juurikaan ennustamaan aikakauslehtimaailman tulevaisuutta.

– Skenaarioita on valtavasti. Kuka tahansa voi lähteä spekuloimaan sitä, mihin mikäkin kehityssuunta johtaa. Tekstiviesteistäkin sanottiin aikoinaan, että ne kelpaavat vain hätäviestien lähettämiseen, Töyry muistelee.

Aikakauslehtien kehityssuuntaa johtaa kuitenkin angloamerikkalainen kulttuuri. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Ammatti- ja järjestölehtien osalta tilanne voi olla toinen.

– Ne elävät vahvemmin omaa elämäänsä ja kehittyvät omien trendiensä mukaan. Sähköiset välineet tulevat varmaan tappamaan ainakin huonommat lehdet, mutta hyvät järjestölehdet ovat jäsenilleen tärkeitä ja tulevat säilyttämään paikkansa.

Maija Töyry ei kuitenkaan usko lehtien määrän vähenemiseen.

– Entistä enemmän eri ryhmät ryhtyvät tekemään omia lehtiään. Kustannukset ovat melko vähäiset ja tekniikka niin kehittynyttä, että periaatteessa kuka tahansa voi tehdä lehden. Julkaistaanko se verkossa ja painettuna ja kuinka pitkä elinkaari sillä on, se on sitten toinen kysymys.

1* Maija Töyry, VTT

– Suomen ensimmäinen aikakauslehtijournalismin professori
– Työskentelee Aalto-yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa ja vastaa Aikakauslehden suunnittelu -sivuainekokonaisuudesta
– Tehnyt pikän toimittajauran aikakauslehdissä freelancer-toimittajana
– Naistoimittajat ry valitsi Töyryn vuoden Kellokkaaksi vuonna 2006. Perusteena valinnalle oli Töyryn ansiokas työ aikakauslehtijournalismin koulutuksen eteen 2000-luvulla

– Sai vuonna 2007 Aikakauslehtien Liiton J. V. Snellman -palkinnon osoituksena ansiokkaasta työstä aikakauslehdistön aseman ja arvostuksen puolesta

– Palkittiin aikakausjournalismin kehittämistyöstä myös vuonna 2008 Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liiton Salli-palkinnolla.

2* Leveä ja matala A4

Lehtien muodossa trendinä on vakiokoko A4:stä (210x297mm) hieman madallettu ja levennetty versio. Leveämpi lehtikoko on kuitenkin kustannuskysymys. Painokoneissa käytetään tavallisimmin A1-kokoa, jolle mahtuu kahdeksan A4-arkkia. Jos lehden koko on tätä leveämpi, paperi- ja painotyökustannukset kasvavat. Samoin käy, jos lehti on korkeampi kuin A4 (297mm). Jos lehti on matalampi, kustannukset eivät lisäännyt, sen sijaan kapeampi lehti vaatii painossa käsityötä ja siksi vaikuttaa painotyön kustannuksiin.

3* Pressin 1/2010

toteutettiin kolmella eri kansivaihtoehdolla lukija-ryhmän mukaan. Myös pääkirjoituksia oli kaksi: jo olemassa oleville asiakkaille ja yhteistyökumppaneille omansa ja muille lukijoille omansa.

4* MCI Press

seuraa tuottamiensa lehtien tavoitteiden toteutumista numerokohtaisella vaikuttavuustutkimuksella. Vuonna 2010 esimerkiksi lehdillä tavoitellut mielikuvat toteutuivat melko hyvin (asteikolla 1–5 keskiarvo 3,54). Yleisin tavoiteltu mielikuva on asiantunteva, ja sellaisena lehtiä myös pidetään (ka. 3,9). Lisää tutkimuksesta jutussa Lehti muistuttaa, tiedottaa ja yhdistää

5* Sen seitsemää sorttia -jutussa

on esitelty onnistuneita taittokokonaisuuksia. Juttujen avausaukeamilla näkee, miten otsikko ja kuvat muodostavat ehyen kokonaisuuden.

6* Lennätin

Ensimmäisen kaupallista liikennettä välittäneen sähköisen lennättimen rakensivat William Fothergill Cooke ja sir Charles Wheatstone. Heidän laitteensa otettiin käyttöön Lontoossa 1838. Cooken ja Wheatstonen lennätin käytti useaa johdinta, joilla ohjattiin viiden mittarineulan liikkeitä.

Ensimmäisen käytännöllisen lennätinjärjestelmän rakensivat Yhdysvalloissa Samuel Morse ja Alfred Vail. New Yorkin ja Baltimoren välinen lennätinlinja otettiin käyttöön 24. toukokuuta 1844. Tälle lennättimelle riitti yksi johdinyhteys, sillä eri merkit koodattiin sähköttämällä erilaisia pulssijonoja eli Morsen aakkosia.

Lennätin oli ensimmäinen viestintäväline, jolla pystyttiin luomaan lähes välittömät kansain- ja mannertenväliset yhteydet. Lennättimen ansiosta sanomalehdet pystyivät kertomaan maailman tapahtumista tuoreeltaan.­

Sodankäynnissä lennätin vaikutti ensimmäisen kerran Krimin sodassa. Sähköisillä viestivälineillä on ollut merkitystä lähes kaikissa sen jälkeisissä sodissa.

7* Voita iPad

Luettuasi tämän lehden voit antaa lehdestä palautetta ja voittaa itsellesi iPadin. Lukijakyselyyn pääset tästä linkistä.