Paperi tukee julkaisun viestiä

kesäkuu 2010 | Teksti: Sari Jakovljevic

Läpinäkyvyys, tiheys, vaaleus, kiiltävyys, päällyste ja kuitusuunta kertovat tilaajalle paperin ominaisuuksista ja laadusta. Paperi viestii tuotteen julkaisijasta. Se kertoo lukijoille julkaisijan arvoista kuten laadukkuudesta, edelläkävijyydestä tai ekologisuudesta.

• Merkit kertovat ekologisesta toteutuksesta
• Työ maksaa enemmän kuin paperi

Paperivalinnan tekevät painotyön tilaajat tai suunnittelijat. Valintakriteereinä ovat hinta, painotuotteen käyttöympäristö ja imago sekä tekniikka. Valinnan tekijät painottavat eri kriteerejä ja valinta on usein kompromissi eri kriteerien välillä.

Paperi antaa paljon mahdollisuuksia painotuotteille. Markkinoilta löytyy runsaasti erilaisia vaihtoehtoja oli sitten kyse taidepainopapereista, päällystetyistä papereista, mattapapereista tai erikoispapereista. 

Painotuotteen tavoiteimago vaikuttaa paperin valintaan. Paperi voi viestiä taloudellisuudesta, korkeasta teknologiasta tai vihreistä arvoista. Paperin valinta tulisi tehdä niin, että se tukee painotyön viestiä ja kohderyhmän arvoja.

Paperin ominaisuuksia tarkastellaan seitsemän eri ominaisuuden mukaan.

1. Grammapaino

Neliömassa eli grammapaino kertoo, kuinka monta grammaa yksi neliömetri paperia painaa. Painoarkin AO koko on 841 x 1 189 millimetriä, mikä on lähes tasan yksi neliömetri. Siihen mahtuu 16 kappaletta A4-arkkeja. Jos haluat tietää jonkin paperin neliömassan, voit punnita 16 kappaletta A4-arkkeja, jolloin saat tietää neliömassan.

Paperin ja kartongin rajana pidetään 170 g/m2. Tämä johtunee siitä, että 170 g/m2 ja sitä paksummat tuotteet suositellaan nuutattavaksi taittokohdista. Näin kartongin murtuminen taittokohdasta vältetään puristamalla kartonkiin urat eli nuutit.

Tavallisen kopiopaperin grammapaino on 80 g/m2, aikakauslehtien paperin paksuus arkkipainossa on keskimäärin 90–115 g/m2, kannet usein paksumpiakin. Suurempiin painoksiin keskittyneessä HeatSet-painossa voidaan painaa papereita 130 g/m2 asti normaalin paksuuden ollessa sisäsivuilla 60-90 g/m2.

2. Opasiteetti

Opasiteetilla mitataan paperin läpinäkymättömyyttä. Huonon opasiteetin omaavassa paperissa painojälki kuultaa paperin läpi. Korkeaopasiteettinen paperi on lähes läpinäkymätön painojäljen suhteen.

Aikakauslehdissä käytetään yleensä papereita, joiden opasiteetti on 96–97 prosenttia (täysin läpikuultamaton 100 %), jotta nelivärikuvat eivät kuulla paperin läpi. Pelkkää tekstiä sisältävissä tuotteissa riittävä opasiteetti on 88–92 prosenttia.

3. Bulkki

Yksi graafisten paperien tärkeimpiä ominaisuuksia on bulkki. Se kertoo materiaalin ominaistilavuuden. Bulkkinen paperi on siis jäykkä ja paksu. Bulkkisia papereita ovat tyypillisesti päällystämättömät  paperit, jotka eivät ole käyneet läpi superkalanterointia eli paperin pinnan ”silitystä”. Erittäin sileäpintaiset ja täyspäällystetyt paperit ovat vähemmän bulkkisia.

4. Sävy

Paperin vaaleutta pidetään usein paperin kokonaislaadun mittana. Näin ei kuitenkaan ole, sillä muun muassa opasiteetti useimmiten heikkenee, mitä vaaleammasta paperista on kyse. Paperin vaaleus riippuu valon luonteesta, kuinka se heijastuu paperin pinnasta. Mainosmaailmassa haetaan yhä valkoisempaa paperia, jotta kuvat ja sävyt toistuisivat mahdollisimman kirkkaina. Keltasävyinen paperi on taas todettu lukijaystävällisemmäksi, sillä tekstin ja paperin kontrasti on pienempi.

5. Kiilto

Delta-kiilto kertoo, mikä on painetun ja painamattoman pinnan välinen kiiltoero. Delta-kiilto on heikoin päällystämättömissä papereissa ja täyskiiltävissä papereissa, joissa painetun ja painamattoman pinnan kiillolla ei juuri ole eroa. Silkkipintaisten papereiden delta-kiilto on paras, sillä painettu kuvapinta kiiltää painamattoman pinnan jäädessä mataksi.

6. Kuitusuunta

Paperin kuitusuunta vaikuttaa painotuotteen taitto-ominaisuuksiin, jäykkyyteen sekä veto- ja repäisylujuuteen. Paperin oikea kuitusuunta pitää painotuotteen ryhdissä, julkaisua on miellyttävä selailla ja painotuotteen selkä on siisti ilman kuitumurtumia eli taittohalkeamia. Taittohalkeamassa painoväri irtoaa, jolloin painotuotteen selkään jää ikävä, visuaalisesti haittaava jälki.

Kuitusuunnan tulisi kulkea painotyön selän mukaisesti, eli esimerkiksi kannessa pystyyn.

7. Päällysteet

Hienopaperit jaetaan päällystettyihin ja päällystämättömiin. Päällystämättömät offsetpaperit toistavat painojäljen pehmeästi ja ovat bulkkisempia kuin päällystetyt paperit. Päällystetyissä papereissa päällyste voi olla kiiltävä, matta tai silkkinen.

Kiiltävä paperi toistaa värit ja kuvan yksityiskohdat parhaiten. Sitä kannattaa käyttää painotöissä, joissa kuvilla on suuri osuus ja tekstin osuus on vähäisempi.  Silkkipaperissa painettu kuvapinta kiiltää, mutta tekstiosuus pysyy mattana. Tämä tuo painotuotteeseen kolmiulotteisuutta. Mattapintaisissa papereissa on miellyttävä pinta, jossa painettu kuvapinta ei kiillä kuten silkkipapereissa. Mattapaperit soveltuvat hyvin kaikenlaisiin painotöihin. Kuitenkaan laaja ja runsaasti painoväriä sisältävä painojälki ei toistu niin tasaisesti kuin kiiltävällä tai silkkipaperilla, joiden pinta on sileämpi.

Pressinin painetussa versiossa on käytetty pääosin paperina Galerie Art Silkiä, joka on hiokkeeton täyspäällystetty taidepainopaperi. Sen silkkimattainen pinta saa nelivärikuvat näyttämään kiiltävämmiltä kuin tekstialueet. Toisin sanoen sillä on erittäin hyvä kiiltokontrasti, jonka ansiosta kuvat ja teksti saadaan täydelliseen sopusointuun. Paperin valkoisuus on huippuluokkaa ja opasiteetti erinomainen.